Linda Lähdeniemi

Yksi merkki siitä, että on lähellä tai ylittänyt täysi-ikäisyyden, on postilaatikkoon kilahtanut paperi, jossa on pyyntö kutsuntoihin. Tai tämä on merkki osalle, ei kaikille. Minä en saanut kutsuntakirjettä. Eivätkä ole muutkaan kaltaiseni, eli naiset, saaneet. Miksi emme kelpaa? Noin puolet ikäluokasta jätetään heti ulkopuolelle, vaikka aivan taatusti naisista on vaikka mihin. On muistettava, että turvallisuudesta […]

Historiallinen uudistus on niin tuore, että emme ole ehkä kunnolla vielä tajunneet sen merkitystä. Saati sen tuomia mahdollisuuksia. Maakuntapohjainen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on totta ja hyvinvointialueet täydessä toiminnassa. Kunnille tämä avaa hienoja mahdollisuuksia. Kuntien perustehtäväksi sote-uudistuksen jälkeen jäi kasvatus, koulutus ja elinvoiman ylläpitäminen sekä kehittäminen. Kuntien tärkein tehtävä on siis luoda yhteisö, johon alueen

Suomi ikääntyy hurjaa vauhtia. Meillä on kohta enemmän hoivapalveluja tarvitsevia ikäihmisiä kuin hoitavia ihmisiä. Ikääntyminen itsessään ei ole millään tavalla ongelma tai huono asia. Se on luonnollinen tapahtuma meidän jokaisen elämänpolulla. Ikäihmisten hoiva on jo pitkään ollut suuressa kuvassa heikolla tolalla. Hoivan piiriin ei välttämättä pääse niin nopeasti kuin tarve vaatii tai hoivapaikkaa saatetaan tarjota

Vaalikenttiä kiertäessä olen huomannut, että ihmisten huoli on äärimmäisen suuri heidän omista lähipalveluistaan. Siitä, että pääseekö kouluun enää lähelle tai pääsevätkö ikäihmiset hyvään hoivaan tuttuun ympäristöön ja tuttujen ihmisten keskelle.  Ihmisten kokemus on, ettei heidän elämäänsä keskuskaupunkien ulkopuolella arvosteta. Tämä on oikeutettu tunne, mutta olen sitä mieltä, ettei kenenkään pitäisi joutua tällaista kokemaan.  Lääkäri, koulu,

Vaikeina aikoina ihmisillä on tapana laittaa toivonsa johtajiin. Johtajien toivotaan osoittavan vahvuutta ja kykenevän tekemään itsenäisiä päätöksiä. Tämä on ymmärrettävää. Kun se, mihin on totuttu, romahtaa, halutaan turvaa vakuuttavasta linjasta, jonka taakse mennä. Yhtenäisyyden arvoa on nostettu esiin kovemmin kuin vuosikausiin. Sota maanosassamme kertoo, että sisäistä repimistä ei varsinkaan nyt todellakaan tarvita. Yhtenäisyyden ihanteen ja

Erilaisissa yhteisöissä, yhdistyksissä, kunnissa ja projekteissa kaikkien pitää osata toimia yhdessä, jotta saamme aikaiseksi parhaan mahdollisen tuloksen. Oli asia sitten kuinka pieni tai suuri tahansa, yhteistyötä se aina vaatii.  Yhteen hiileen puhaltaminen on konkreettisesti sitä, että lapset, nuoret, aikuiset, perheet, eläkeläiset ja ikäihmiset tekevät asioita yhdessä. Pohtivat vaihtoehtoja ja toteuttavat ideoita yhdessä. Näissä tilanteissa uskon,

Helsingin Sanomien artikkelin (5.2.) luoma kuva Tampereen yliopistosta on täysin lohduton. Yliopiston työntekijät väsyvät ylimääräisten kuormiensa alla, selkeitä vastuujakoja ei ole, eivätkä opiskelijat saa tarvitsemaansa apua. Opiskelijoiden kannalta tilanne on kohtuuton siksikin, että korona-aika, mielenterveyskriisi ja nyt nousseet elinkustannukset ovat kurittaneet etenkin nuoria ikäpolvia. Pienet tulipalot tieteen rajapinnoilla, kuten yliopisto sanoitti brändiään muutama vuosi sitten,

Viime vuosina tulevaisuudesta on tullut entistä epävarmempi asia. Ensin tuli koronakriisi.  Koronan alkaessa meni ensimmäisten joukossa koulut kiinni ja harrastuksia suljettiin. Nuorten elämää ja kontakteja alettiin voimakkaasti rajoittamaan.  Tutkimusten mukaan nuorten ja nuorten aikuisten ahdistuneisuus lisääntyi korona-aikana räjähdysmäisesti. Menetimmekö rajoituspolitiikalla siis lopulta enemmän kuin saimme?  Koronan jälkeen tuli Ukrainan sota. Hinnat nousivat ja nousevat. Arki

Valtiovarainministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriön on tänään julkaissut selvityksen suurten ratahankkeiden rahoituksesta. Selvitys osoittaa, että nykyiset miljardien eurojen ratahankkeet eivät ole taloudellisesti realistia.  Utopistisen ja ylikalliin supernopean Suomirata-hankkeen kaatuminen on pirkanmaalaisten etu. Supernopea junayhteys vahvistaa maakunnan keskittymistä, eikä mielestäni palvele koko Pirkanmaata. Vastustankin miljardien kippaamista julkisen liikenteen keskittämiseen.  Mielestäni nykyisen pääradan kehittämistä ei pidä kuitenkaan