Vaikeina aikoina ihmisillä on tapana laittaa toivonsa johtajiin. Johtajien toivotaan osoittavan vahvuutta ja kykenevän tekemään itsenäisiä päätöksiä.
Tämä on ymmärrettävää. Kun se, mihin on totuttu, romahtaa, halutaan turvaa vakuuttavasta linjasta, jonka taakse mennä.
Yhtenäisyyden arvoa on nostettu esiin kovemmin kuin vuosikausiin. Sota maanosassamme kertoo, että sisäistä repimistä ei varsinkaan nyt todellakaan tarvita.
Yhtenäisyyden ihanteen ja vahvan johtajuuden kääntöpuoli voi olla vakava. Kaipaammeko enää demokratiaa, jos yksimielisyydessämme tiedämme, miten pitää ajatella? Onko avoin kansalaiskeskustelu hukutettu näennäisen yhtenäisyyden alle niin, ettei valtavirrasta poikkeavia ajatuksia saa esittää?
Demokratia on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Ja demokratiaan kuuluu vapaa keskustelu ja vapaus ilmaista mielipiteitä.
Repivä nykyaika on nostanut Suomessakin suosituiksi puolueita, joiden maailmankuvaa ja suosiota selittää häpeämätön vastakkainasettelu. Toisia ei halutakaan ymmärtää vaan pisteitä saa vain siitä, että miten hyvin onnistuu sivaltamaan vastapuolta.
Meidän kaikkien vastuulla on kunnioittava keskustelukulttuuri ja järkevä ote toisten näkemysten kuuntelussa.
Muussa tapauksessa se, joka tuntee demokratian kohtelevan itseään kaltoin, viehättyy salaliittoteorioista ja väkivaltaisistakin ajatuksista.
Edes Natoon menevä Suomi ei saa unohtaa, että vastaamme turvallisuudestamme itse. Sen tärkein kulmakivi yhteiskunnan sisällä on, että jokainen tuntee olevansa osallinen suomalaisessa yhteiskunnassa. Että häntä kuunnellaan ja arvostetaan, ja että hän pystyy myös vaikuttamaan. Näille ihanteille Suomi on rakentunut, pidetään niistä huolta jatkossakin!