Helsingin Sanomien artikkelin (5.2.) luoma kuva Tampereen yliopistosta on täysin lohduton. Yliopiston työntekijät väsyvät ylimääräisten kuormiensa alla, selkeitä vastuujakoja ei ole, eivätkä opiskelijat saa tarvitsemaansa apua.
Opiskelijoiden kannalta tilanne on kohtuuton siksikin, että korona-aika, mielenterveyskriisi ja nyt nousseet elinkustannukset ovat kurittaneet etenkin nuoria ikäpolvia.
Pienet tulipalot tieteen rajapinnoilla, kuten yliopisto sanoitti brändiään muutama vuosi sitten, ovat ryöpsäyttäneet ilmoille savupilven, jolla ei näy edes hopeareunuksia.
Brändin rakennus on kääntynyt päälaelleen. Vain pieni vähemmistö työntekijöistä suosittelisi Tampereen yliopistoa työpaikkana ja opiskelijat ovat järjestäneet mielenosoituksia yliopiston johtoa vastaan. Onko vuosien mainetyö mennyt hukkaan?
Päättäjien ei pidä ohittaa asiaa pelkkänä Tampereen yliopiston sisäisenä kysymyksenä. Tampereen yliopisto on yksi Pirkanmaan vetureista. Se tuottaa osaamista alueelle. Koulutus on aina meidän kaikkien asia varhaiskasvatuksesta tohtoriohjelmiin asti.
Vuoden 2021 loppuun mennessä hallinto- ja tukipalveluista lähti yt-neuvottelujen seurauksena lähes 350 henkilöä. Perusteluina olivat työn väheneminen sekä palvelujen uudelleenorganisointi. Luottamushenkilöt ovat tuoneet ilmi, että työkuorma on todellisuudessa kasvanut. Moni joutuu tekemään asioita, jotka eivät kuulu heidän työnkuvaansa ja joihin heillä ei ole osaamista.
Tämä on suoraan pois koulutuksesta ja tutkimuksesta – sekä laajemmasta yhteiskunnallisesta sivistystehtävästä. Yliopiston ydintehtävästä.
Kyse on paljolti resursseista. Jos haluamme päästä tavoitteeseen korkeakoulutetun väestön osuuden kasvattamisesta, tarvitsevat yliopistot ja ammattikorkeakoulut resursseja perustehtäviinsä. Tarvitaan tekeviä käsiä ja ajattelevia aivoja. Tki-rahojen noston ohella on nostettava yliopistojen perusrahoitusta. Sitä rahoitusta, joka ei ohjaa sitä, mitä ja miten pitäisi tutkia.
On aika luottaa ihmiseen. Kun opiskelija saa keskittyä opiskeluun, tutkija tutkimukseen ja opettaja opettamiseen, huipputason tietoa kyllä syntyy. Pienet tulipalot tieteen rajapinnoilla voivat vielä muuttua hyväksi jutuksi, valkoiseksi savuksi, joka kertoo, että eteenpäin on päästy.